Pöydällä makaava ruumis on kaikessa groteskiudessaan kaunis. Se voisi olla kuka tahansa, autoilijan murhaamaksi jäänyt pyöräilijä, henkirikoksen uhri, itsemurhan tehnyt nuori. Mutta se ei ole ihminen. Se ei ole ihminen, vaikka se siltä näyttää. Sen paljastavat pienet ulkoiset erot siellä täällä – neliskulmaiset korvat, littana nenä, ihon läpi kuultavat luut – ja hieman vääristyneet mittasuhteet.…

Luentosalin valot välkkyvät tähtien lailla. Powerpoint-esityksen viimeinen dia taistelee sammuvaa tietokonetta vastaan, yrittäen vielä hetken julistaa sanomaansa valtavalla, vuosien kellertämällä valkokankaalla. Tietokone kuitenkin sammuu, ja vain loistelamppujen kliininen, valkoinen valo jää muistoksi siitä, mikä tämä tila on joskus ollut. Yksinäinen hahmo nousee penkkirivien välistä ja haukottelee pitkään sekä hartaasti. Hänen kaljua päätään koristaa muodikas musta…

Se tyyppi erottui joukosta jo noustessamme alukseen. Harmaan, surumielisen matkustajameren keskeltä kohonnut pitkä, värikkäästi pukeutunut hahmo pisti tietysti silmään – kaiken lisäksi se hymyili iloisesti. Kuka ihme hymyili karkotusmatkalla? Ei mennyt kauaakaan, kun tiedossa oli jo ongelmia. Hilpeästi hymyilevä hujoppi sai muutaman kanssamatkustajansa suututettua ja pian alkoikin käsirysy, joka imi mukaansa kaikki lähellä seisoskelleet. Itse…

Herään meren rannalta. Ympärilläni on metsää, ja horisontissa siintää pieni kylä. Missä olen? Mitä on tapahtunut? Kuulen vain aaltojen kohinan ja lintujen laulun. Suuri eläin ylittää autotien. Outoa. Päätän suunnata kohti kylää. Varmuuden vuoksi koukkaan metsän kautta, sillä jokin avoimessa maastossa tuntuu uhkaavalta. Saapuessani kylän reunalle näen tummia, laahustavia hahmoja. Jähmetyn paikoilleni. Yhtäkkiä talojen keskeltä…

Oli hänen ensimmäinen päivänsä Valtion hommissa. Hän seurasi muitanoviiseja, kauniisti jonossa kulkevia nuorukaisia, läpi valtavan oviaukon ja asettui paikalleen Keskustossa. Hänen jalkojensa liittimiin porautuivat vahvat, monen sentin paksuiset ruuvit aina polviin asti estäen häntä liikkumasta. Metalli kutitti hieman niistä kohdista, missä se läpäisi luun upoten lihaskudokseen. Hänen eteensä kohosi taso, jolla alkoi vilkkua numeroita käsittämättömän…

Tätä niittyä hallitsevat siat. Likaiset, kovaääniset karjut, jotka majailevat pienellä kukkulalla niityn eteläpuoliskolla, matalan lammen vierellä. Siellä röhnöttäessään ne ovat korkeammalla kuin muut niityn asukit, ja niin on aina ollut. Ne poistuvat harvoin kukkulaltaan alhaalla laiduntavan lammaslauman sekaan, sillä kukkulalla kasvaa meheviä omenia siittäviä puita, eikä sikojen ole tarvetta syöpötellä kuivaa ruohoa lampaiden kanssa. Siat…